Vanhat säännöt eivät enää päde innovoinnissa?

Viime aikoina kaikilla on ollut tapana panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Helposti tulee ajatelleeksi, että innovaatiot odottavat keksijäänsä jossain uuden tutkimuksen ja tieteen rajapinnoissa. Andrew Hardagon havaitsi tutkiessaan parhaita innovatiivisia yrityksiä juuri päinvastaista. Kaikkein parhaita innovoijia olivat juuri ne organisaatiot, jotka yhdistelivät vanhoja ideoita uusilla tavoilla. Hän kutsui tuota innvointitapaa nimellä "technology brokering" teoksessaan How Breakthroughs Happen: the Surprising Truth about How Companies Innovate (Harvard Business School Press, 2003).

Aivan uudesta menetelmästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä samoin tekivät jo Thomas Edison ja Henry Ford aikoinaan. Edisonin Menlo Parkin laboratorio oli varsinainen innovaatiotykki: Edison lupasi tuottaa pienempiä innovaatioita kymmenen päivän välein ja suurempia puolivuosittain. Laboratorio oli luotu nopeaan ja halpaan innovaatioiden tuottamiseen. Se ei onnistunut ulkomaailmasta irrottautumalla ja ajattelemalla "out of the box". Se onnistui hyödyntämällä ja yhdistämällä muiden luomia innovaatioita tavoilla, joita muut eivät ymmärtäneet tehdä. William Gibson käytti samaa menetelmää. Hänen mukaansa tulevaisuus on jo täällä, mutta se on vain jakautunut epätasaisesti.

Kuitenkin Hardagonin mukaan omaalla t&k:lla on sentään merkitystä. Ensinnäkin, muiden tekemien innovaatioiden tutkimiseen ja yhdistelyyn tarvitaan asiantuntemusta, jota syntyy omassa tutkimuksessa ja kehittämistoiminnassa. Toisaalta omaan organisaatioon sovitetut prosessi-innovaatiot syntyvät parhaiten juuri omalla t&k-osaamisella.